Linnankosken lukion toisen vuoden opiskelija Jonathan Hyttinen pakkasi eloluussa reppunsa ja siirtyi vaihto-oppilaaksi Ruotsin puolelle Tukholmasta noin 100 km luoteeseen sijaitsevaan n. 20 000 asukkaan Katrineholmin lukioon.
Motivaattorina toimi Jonathan harrastama laji jääpallo, jossa hän haluaa kehittyä yhä paremmaksi pelaajaksi. Siihen kaupunki tarjoaa hyvät mahdollisuudet, sillä sieltä löytyy lajin kannalta tärkeä jääpallohalli. Näin harjoittelua suunniteltaessa ei olla säiden armoilla. Muuttopäätöstä tehdessä asiaa edesauttoi myös Jonathanin isän, Jari Hyttisen samanaikainen päätös lähteä Allsvenskanissa, Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Katrineholmin joukkueen päävalmentajaksi.
Halli ja koulu sijaitsevat 500 m:n päässä kotoolta, joten olosuhteet ovat mitä parhaimmat arjen toimintojen toteuttamiseen.
Jääpallo on kaupungin ykköslaji miesten kohdalla, naisissa vastaavasti lentopallo. Junioripuolella jalkapallon harrastajia on eniten. Maantieteellinen sijainti aiheuttaa sen, että keli pyörii näin talvella siinä nollan ympärillä. Välillä sataa vettä, välillä lunta. Halli on siis tarpeen.
Opiskelu tuntuu näin puolen vuoden kokemuksella hieman rennommalta kuin Suomen systeemi. Tehtäviä on vähemmän ja vaatimustaso ei mielestäni yllä aivan Suomen tasolle, toteaa Jonathan.
Lukiossa on 1200 opiskelijaa ja suurin osa opiskelee lukiossa kolme vuotta. Koulumme ei varsinaisesti ole mukana valtakunnallisessa urheiluakatemiatoiminnassa, mutta jääpalloseuramme tekee vahvaa yhteistyötä koulun kanssa niin, että meillä on viikolla kolme harjoitusta koulupäivien sisällä. Maanantaisin ja torstaisin aamupäivällä on jääharjoitus ja keskiviikkoisin fysiikkaharjoitus. Myös edustuksen pelaajia osallistuu näihin aamuharkkoihin.
Sen lisäksi joukkue harjoittelee viikolla neljä kertaa jäällä ja kerran viikossa käydään salilla voimaharjoitusta tekemässä. Kun päälle tulevat vielä pelit, niin melko tiiviiksi tuo viikko-ohjelma käy. Peleihin on ajettava pisimmillään 5 h, joten bussissa saa istua riittävästi. Suurin osa peleistä on halleissa. Keliolosuhteet eivät siis pääse vaikuttamaan peleihin samalla tavalla kuin Suomessa.
Jonathan pelaa edustuksen lisäksi seuran kakkosjoukkueessa I-divisioonan pelejä sekä on välillä myös lainassa Västeråsin juniorijoukkueessa, joka pelaa Ruotsin korkeinta juniorisarjaa (U19 Nationell)
Edustusjoukkue on varsin nuori, keski-ikä on 22 v. Olen joukkueen nuorin pelaaja. Pelipaikkani edustuksessa on yleensä hyökkäyksessä. Juniorijoukkueessa pelaan enemmän keskikentällä.
Pelillisesti ero Suomeen näkyy siinä, että täällä syötellään huomattavasti enemmän ja joukkueet puolustavat tasosta riippumatta paljon organisoidummin.
Edustuksen peleissä meillä on keskimäärin 300 katsojaa. Tunnelma ei yllä ihan siihen, mitä Akilleen kotipeleissä pallokentällä parhaimmillaan trömsserit saavat aikaan. Paitsi nyt Tapanina oli kyllä upeaa pelata kotipelissä, kun katsomossa oli poikkeullisesti 1200 äänekästä katselijaa.
Lisääntynyt lajiharjoittelu hyvissä olosuhteissa on vauhdittanut Jonathanin kehittymistä. Itse hän nostaa kaksi ominaisuusaluetta esiin, jotka ovat selkeästi parantuneet syksyn aikana. Ne ovat syöttöjen vastaanotot ja lyönnit. Kaikki muutkin osa-alueet ovat kyllä parantuneet aikaisemmasta tasosta, mikä onkin varsin luontevaa työmäärän lisäännyttyä aikaisemmasta.
Lähitulevaisuudessa Jonathan pääsee hyödyntämään noita kehittyneitä ominaisuuksia, sillä hänet on valittu jääpalloliiton P-19 ryhmään, joka osallistuu ikäluokkansa MM-kisoihin 20. – 22.1.2023. Kisat pelataan Göteborgin upouudessa jääpallohallissa. Suomen joukkue pitää kisoihin valmistavan leirin Porvoossa 17. – 19.1. ja siirtyvät täältä sitten suoraan kisapaikalle.
Joukkueeseen on nimetty ilahduttavasti myös Akilleen edustuksessa tällä kaudella paikkansa lunastaneet LiLun Otto Huopalainen ja BoGyn Filip Svennas. Palataan heidän kuulumisiinsa lähiaikoina.