Nuorten esiinmarssi jääpallossa

Urheiluakatemiasta oli kolme pelaajaa edustamassa Suomea jääpallon U19 MM-kisoissa tammikuun lopussa. Aikaisemmin oli sivuillamme jo juttua Jonathan Hyttisestä, joka tällä hetkellä on vaihdossa Ruotsissa ja edustaa sikäläistä Katrineholmin bandyseuraa.

Nyt esittelyssä ovat lukiolaiset Filip Svennas (BoGy) ja Otto Huopalainen (LiLu). Molemmat pelaajat ovat ottaneet tällä kaudella valtavan kehitysloikan ja kuuluvat nyt Akilleksen edustuksen vakiokokoonpanoon. Filip hyökkäyksessä ja Otto vasempana sivutukena. Viime lauantain viimeisessä alemman loppusarjan pelissä Oulun Luistinseuraa vastaan molemmat onnistuivat myöskin maalinteossa. Filip maalasi kahdesti ja Otto avasi maalitilinsä pujottelemalla pallollisena koko kentän läpi ja laukaisemalla lopuksi pallon sähäkällä lyönnillä upeasti maaliin.

Poikien urheilijapolku Akilleksen edustukseen on ollut hyvin samankaltainen. Luistimet tulivat tutuiksi jääkiekon kautta, mutta jo aikaisessa vaiheessa myös jääpallo otettiin mukaan kuvioihin. Filip tutustui lajiin 9-vuotiaana, kun pari kaveria pyysi mukaan treeneihin ja sitä kautta turnaukseen Tornioon. Oton ensi kosketus jääpalloon tuli 11-vuotiaana.

Jääkiekko oli kuitenkin ykköslajina aina 15 ikävuoteen asti. Silloin kuvioita tuli sekoittamaan koronapandemia. Hallit sulkeutuivat ja koko kausi keskeytettiin. Ulkona pääsi luistelemaan ja energiaa piti päästä purkamaan. Jääpallo astui vahvemmin kuvaan. Ratkaiseva askel oli, kun Akilleksen silloinen päävalmentaja Jari Hyttinen pyysi molempia poikia mukaan edustuksen harjoitusrinkiin. Silloin jääkiekko sai jäädä lopullisesti.

Viime kaudella kumpikin pääsivät jo pari kertaa mukaan kokoonpanoon ja nyt tällä kaudella on sitten peliaikaa tullut runsaasti lisää. Useampi tekijä on vaikuttanut siihen. Luontainen kehitys kasvun ja harjoittelun kautta on tietysti taustalla, mutta yhtenä suurimpana tekijänä kehitykselle molemmat ottavat esiin lajin pelitajun kehittymisen. Ymmärrys siitä, missä pitää liikkua ja milloin pitää syöttää ovat nopeavauhtisessa jääpallossa olennaisia asioita.

Edustuksen pelien lisäksi poikia työllistävät U19 ja U21 sarjan pelit, joissa Akilleksella on molemmissa sarjoissa joukkueet. Kaikissa sarjoissa alkaa olla kauden ratkaisuvaiheet edessä. Fyysinen pohjatyö on tehty ja nyt sitten vain keskitytään peleihin ja pyritään palautumaan mahdollisimman hyvin välipäivinä. Tällä viikolla edustusjoukkue kohtaa puolivälieräsarjassa Jyväskylän Palloseuran. Paras kolmesta pääsee välieriin. Runkosarjassa tuli takkiin molemmissa peleissä, joten jatkoon päästääkseen joukkueen pitää saada flow-tila päälle. Panos on sen verran kova, niin eiköhän tuo tila löydy.

Taistelemaan lähdetään, toteavat molemmat. Jokainen joukkue on voitettavissa, kunhan saadaan vain peli kulkemaan, eikä puristeta mailaa liian tiukasti.

Tulevaisuudestakin vaihdettiin muutama ajatus: Lukio on tarkoitus suorittaa kolmessa vuodessa. Sen jälkeen tulee sitten isojen päätösten aika. Mikä on urheilun rooli kokonaisuudessa. Varusmiespalveluksen suorittaminen urheilukoulussa kiinnostaa tässä vaiheessa. Lajin huipputasolle kehittyminen vaatisi todennäköisesti hakeutumista jossain vaiheessa Ruotsiin, sillä siellä on lukuisten jääpallohallien kautta olosuhteet lajin harrastamiselle aivan eri tasolla kuin Suomessa. Katsotaan tilanne sitten, kun se on ajankohtaista. Opiskelukin on asia, joka voi vaikuttaa asioihin siinä vaiheessa.

MM-kisojen kaltaiset kokemukset kyllä ruokkivat ajatuksia lajiin heittäytymisestä. Nyt taisteltiin maailmanmestaruudesta ihan tosissaan. Ruotsi oli 4-0 häviöllä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, mutta niin vain nousi toisella puoliajalla tasoihin ja sinetöi mestaruuden voittomaalilla 10 min ennen pelin loppua. Mutta kokonaisuudessaan elämys oli kyllä kertakaikkisen hieno, on molempien mielipide turnauksesta.

Aika näyttää millaiseksi näiden kahden lahjakkaan pelaajan urheilijapolku lopulta muodostuu. Tällä hetkellä liekki palaa lajille ja tekemisestä nautitaan täysin siemauksin.

(Kuvassa vas. Filip, keskellä Jonathan ja oikealla Otto)